Mitä on tuomitseminen, ja miten teemme sitä usein täysin tiedostamattamme? Miksi "pahuutta" ei tule tuomita vaan rakastaa ja miten "pahuus" muutenkaan kohdataan myötätunnolla? Kaikki mitä itse teemme tai olemme (energeettisesti), Universumi tai ulkoinen maailma peilaa sitä jotenkin meille takaisin. Joko opettaakseen meille jotain (tämä ei toimi, muuta itsessäsi jotain) tai näyttääkseen vaikka omat hyvät puolemme. Voidaan siis karskisti sanoa, että kaikki mitä näet ympärilläsi on sinun itsesi luomaa. Ja kaikki tavat miten muut sinua kohtelevat on sinun itsesi aiheuttamaa, sillä sinussa on jokin energia, joka "mätsää" tuon toisen, ulkoisen energian kanssa.
Esimerkki: jos olet empaatikko ja koet narsististen tai itsekkäiden ihmisten jatkuvasti häärävän ympärilläsi ja vievän energiaasi/omaa voimaasi, vain muuttamalla omaa olemistasi (esim. rajojen asettaminen), saat nämä energiavarkaat pois ympäriltäsi, sillä sinulla ei ole enää mitään annettavaa heille. Heitä et voi muuttaa, mutta omaa käytöstäsi kyllä. Ja tämän oman muutoksesi myötä heidän toimintansa muuttuu väistämättäkin jollain tavalla myös sinua kohtaan.
Seuraavaksi päästään postauksen aiheeseen eli tuomitsemiseen. Miksei minkään "vääryydenkään" tuomitseminen kuitenkaan koskaan kannata?
Tuomitsemalla muut, tuomiset aina myös itsesi
Et voi tuomita muita olemalla tuomitsematta samalla myös itseäsi, sillä aivan kaikki mitä on toisissa, on myös sinussa - ymmärsi tämän hetkinen tietoisuutesi sitä tai ei.
Sinä olet minä ja minä olen sinä - olemme kaikki samasta energiasta lähtöisin, hiukan erilaisia ja -mallisia (toimintatavoiltamme), silti pohjimmiltamme aivan samaa kamaa, samasta energialähteestä peräisin. Energia muuttaa muotoaan ajatusten, tunteiden ja tekojen myötä, ja jokainen meistä on muovautunut juuri sellaiseksi kuin olemme, omien toimintamalliemme myötä. (Tähän perustuu myös manifestaatio.) Tämä sama voidaan ajatella helpommin vaikka muovailuvahana. Olemme kaikki samasta isosta muovailuvahamassasta (=energialähde) lähtöisin. Jokainen meistä on saanut oman pienen palansa, jonka voimme muovata haluamamme muotoiseksi (= ihmiset yksilöinä). Vaikka kaikki palat ovat keskenään erilaisia ja erimuotoisia, ovat ne kaikki silti samasta massasta lähtöisin. Jos siis tuomitset esimerkiksi jonkun muun toimintatavan, tuomitset samalla myös itsesi - sen saman muovailuvahamassan, josta olet itsekin lähtöisin!
(Tähän sopii taas empaatikko-narsisti -esimerkki: heillä molemmilla on sama juuritrauma eli näkyväksi, kuulluksi ja kohdatuksi tulemisen vaje lapsena. He ovat siis saman energian kaksi eri napaa ja siksi toimivat päinvastaisesti - toinen miellyttäen ja toinen itsekkäästi, toisiaan kuitenkin luokseensa vetäen ("traumabond").
Tuomitseminen on salakavalaa
Koetko tai pelkäätkö usein, että sinua tuomitaan? Että muut tuomitsevat sinua siitä millainen olet, millainen et olet, mitä teet tai mitä jätät tekemättä? Tai että muut kohtelevat sinua jotenkin epäoikeudenmukaisesti tai omasta mielestäsi “väärin”? Koet siis kokevasi tuomitsevuutta muiden ihmisten osalta. Mutta tiedätkö miksi näin tapahtuu? Siksi, että kannat tuomitsevuuden energiaa.
Ja miksi niin?
Koska tuomitset itsekin.
Ajatellaanpa seuraavaa ihan rehellisesti: ajatteletko, että vain "hyvä" on sallittua ja "paha" tai "huono" jotenkin väärin? Että on asioita, jotka ovat moraalisesti ok ja asioita, jotka eivät ole millään tavalla hyväksyttäviä? Esimerkiksi, että vain empaattisuus on hyvästä, mutta itsekkyys pahasta? Tai toisinpäin, että elämässä kuuluu PÄRJÄTÄ vaikka muut jyräämällä ja herkkyys on heikkoutta? Tai että päivä on yötä parempaa? Kesä talvea? Rikkaus köyhyyttä? Suorittaminen laiskottelua? Siveellisyys kiroilua?
Kaikessa ylläolevassa koetaan, että toinen tapa toimia/ajatella/uskoa on oikein ja vastakohta on huonoa = tuomitseminen. Huomaa, miten tuomitsevuus voi olla salakavalaa ja tapahtuu lähes huomaamattamme. Kun vilpittömästi ja naiivin iloisesti olet innoissasi kesästä ja kiroat pimeää talvea, et edes huomaa, että tuot tuomitsevuuden energiaa asian keskuuteen!
Ja aina kun tuomitset, kannat tuomitsevuuden energiaa eli koet sitä muiden osalta itseäsikin kohtaan. Tai ainakin luulet niin - muut eivät välttämättä millään tavalla oikeasti tuomitse sinua ja tekemisiäsi, mutta koska kannat tuomitsevuuden energiaa, koet maailman niin.
Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.
On olemassa onneksi jotain sellaista, joka poistaa tuon kaiken tuomitsevuuden energian.
Se on myötätunto.
Pahuus ei poistu tuomitsemalla
Kun pystyt olla myötätuntoinen kaikkea, siis aivan kaikkea kohtaan (myös "vääryyttä/pahuutta"), et kanna tuomitsevuuden energiaa itsessäsi. Myötätunto vapauttaa tuomitsevuuden energiasta.
Sinua ei tuomita, kun et itse tuomitse.
Kun et itse tuomitse, sinua ei tuomita.
Energia toimii aina molempiin suuntiin.
Ja tiedän jo nyt mitä ajattelet. Miten ihmeessä voisi olla myötätuntoinen pahuutta/vääryyttä kohtaan? Rikollisuutta? Itsekkäitä energiavarkaita?
Kaikki ympärillämme oleva on energiaa ja asiat ovat olemassa sellaisinaan vain, koska ihmiset uskovat sen olemassaoloon sellaisena tai ruokkivat sen energiaa omalla energiallaan. Kaikki energia mitä ylläpidetään (ajatuksilla ja uskomuksilla), pysyy olemassaolevana. Ja kaikki asiat, joihin keskität tiettyä energiaasi, se tietty asia lisääntyy.
Jos TUOMITSET pahuuden, ylläpidät sen olemassaoloa, sillä annat sille tuomitsevuuden (negatiivista/alhaista) energiaa. Mutta kun opit kohtaamaan sen myötätunnolla (korkeaa, parantavaa energiaa), eli näkemään myötätuntoisin silmin teon juurisyyn (esim. rakkauden puute, pelko, hätä, selviytymiskeinot) ja tuot siihen ymmärrystä, pahuudenkin energiakin alkaa muuttua.
Ihminen joka on vailla rakkautta, toimii rakkaudettomasta energiasta käsin eli saa pahaa aikaan. Kun pahalle antaa rakkautta, paha katoaa, sillä se on olemassa vain rakkauden puutteen takia.
Tehtyjä tekoja (esimerkiksi maailman pahuutta) ei saa tekemättömiksi, mutta tulevaan voimme aina vaikuttaa. Levitä siis myötätuntoa ja rakkautta aivan kaikkialle! Ja erityisesti sinne, mistä siitä on eniten puutetta. Jos pahuus ei pysty integroitua rakkauden energiaan, se kyllä poistuu jollain muulla tavalla.
Pahuus on olemassa vain kun ei ole rakkautta, eli rakkaus päihittää pahuuden, aina. (Mietipä hetki omaa elämääsi - riitely tarvitsee osakseen aina kaksi osapuolta - kun toinen rauhoittuu ja kohtaa asian myötätunnolla, riita ei voi enää jatkua.)
Kiitos, että luit postauksen.
Mitä ajatuksia se sinussa herätti?
Rakkautta, myötätuntoa ja iloa sinun päivääsi.
- Lotta