Hyvinvointikäsitykseni perustui hyvin pitkään ajatukseen, että ravinto, liikunta ja lepo ovat “pyhä kolminaisuus”. Kun syön ravinteikkaasti, liikun säännöllisesti ja lepään palautuakseni, olen täydessä potentiaalissani ja voin hyvin.
Mutta kuinka väärässä olinkaan.
Ihminen on kokonaisuus, joka muodostuu niin monista eri kerroksista.
Jos haluan olla täydessä potentiaalissani, miten voisin päästä siihen vain paria kerrostani työstämällä (tämä “pyhä kolminaisuus”)?
Vaikka söin todella terveellisesti, liikuin 5 kertaa viikossa ja huolehdin palautumisestani, miksi silti koin ahdistusta, miksi silti olin stressaantunut, miksi sisälläni oli jatkuvasti epämääräistä levottomuutta? Tai miksi silti kärsin sosiaalisten tilanteiden ahdistuksesta ja tunsin turvattomuutta?
Siksi, koska en kohdannut tunteitani, en kohdannut itseäni, en omia sen hetkisiä tarpeitani. Miten kuvittelin ruokavaliolappua tai jonkun muun luomaa treeniohjelmaa seuraamalla voivani voida hyvin? Enhän ole joka päivä sama, eikä minulle toimi joka päivä samat ohjeet. Etenkin naisena, olen syklinen ja tarpeet muuttuvat jatkuvasti.
Eikä nuo ohjelappuset opettaneet minua kohtaamaan itseäni mitenkään pintaa syvemmältä. Minulta ei kysytty "miten tänään voit, mikä tänään ehdistäisi hyvinvointiasi parhaalla mahdollisella tavalla?" - vaan minut laitettiin seuraamaan ohjeita, fiiliksestä ja tunteista viis.
Ja tämä tunteiden tukahduttaminen ja omien tarpeiden kohtaamattomuus kasasi sisääni ahdistusta, stressiä ja pahoinvointia.
Tästä lähti käyntiin prosessi, jonka myötä uskaltauduin pysähtymään ja jonka myötä päätin ottaa itse 100% vastuun omata hyvinvoinnistani, vielä syvemmältä tasolta. Olin jostain kuullut meditaatiosta ja siitä, että se olisi mitä parhain tapa kääntää linssit sisäänpäin ja oppia itsestään jotain aivan uutta, löytää uusia kerroksia. Niinpä päätin antaa sille mahdollisuuden.
Alku ei ollut helppoa
Itse asiassa alku oli kaikkea muuta kuin helppoa. Ahdistuin kerta toisensa jälkeen paikalla istumiseen, olin turhautunut ja jo parin minuutin jälkeen keskittymiseni oli niin herpaantunut, että lähdin mielummin tekemään jotain aivan muuta.
Koko ikäni urheilleena, olin kuitenkin oppinut pitkäjänteisyyden merkityksen ja tiedostin, että mitkään tulokset eivät tule yhdessä yössä, eikä vielä viikossakaan. En siis heittänyt hanskoja tiskiin, vaikka meditoiminen olikin epämukavaa, vaan sinnikkäästi viikko toisensa jälkeen istahdin alas ja tein sen hetkisen parhaani.
Jonkin ajan kuluttua aloinkin huomaamaan, että vaikka itse meditaatio ja paikallaan istuminen ei alkuun tuntunut mukavalta, alkoi arki kuitenkin tuntua mukavemmalta. Meditaation hyödyt eivät siis näkyneet itse harjoituksen aikana, vaan sen ulkopuolella!
Ja näinhän se onkin. Meditaatioharjoitus tekee ELÄMÄSTÄMME parempaa - harjoitus on harjoittelua.
Meditaation avulla opin tunnistamaan mitä minulle juuri tänään, tässä hetkessä kuuluu. Miten kehoni haluaa minut sen tänään ravitsevan (intuitiivinen syöminen), olenko tänään vailla raskasta salitreeniä vai rauhoittavaa metsäkävelyä? Mitä tunteita koen tällä hetkellä, haluaako jokin asia nousta pintaan käsiteltäväksi ja poistuttavaksi?
Opin pysähtymään, tulemaan läsnä hetkeen, mutta ennen kaikkea itseeni. Näin en enää padonnut tunteita kehooni, vaan päästin ne vapaaksi. Ja mitä vapaammaksi ne päästin, sen kevyemmäksi henkinen hyvinvointinikin muuttui.
Meditaation löydettyä:
Olen tasapainoisempi. En hermostu tai ole yhtä reaktiivinen kuin ennen. Olen tasapainoinen kumppani ja äiti, koska osaan hallita impulssejani ja elää tietoisessa tilassa.
Olen suurimman osan arjestani hyvällä tuulella, sillä ymmärrän tunteitani ja osaan käsitellä ne. Sisälläni ei ole patoutunutta negatiivisuutta.
Opin ymmärtämään egoni toimintamalleja. Tämän vuoksi en toimi uhrina, marttyyrina, projisoi omia epämukavia asioitani muihin (tätä hyvin suuri osa tekee ja ihan tiedostamattaan) tai muutenkaan syytä yhtään mitään tai ketään omista ongelmistani. Ymmärrän, että luon itse aivan kaiken mitä koen tai miten maailman näen.
En elä pelossa, luottamukseni elämään on hyvin, hyvin vahva.
Intuitiivisuuteni on voimistunut entisestään.
Pääsin tunnelukkojeni äärelle ja työstämään ne pois. Jos ennen kärsin esimerkiksi alistumisen tunnelukosta, nykyään tiedän arvoni enkä anna kenenkään polkea ylitseni.
Elämään tuli värisävyt ja jotain sellaista, mitä en oikein pysty edes sanoin kuvailla. Vahvaa sisäistä rauhaa, läsnäoloa, kiitollisuutta, rakkautta kaikkea ja kaikkia kohtaan…
Ohjatut meditaatiot avuksi
Jos meditaation aloitus on sinulle vaikeaa, ymmärrän sinua täysin. Alkuvaikeuksien yli pääsemiseksi ja meditaation mielekkyyden löytämiseksi suosittelenkin ehdottomasti ohjattuja meditaatioita. Tällöin voit vain heittäytyä matkustajaksi, eikä sinun tarvitse itse tietää mitä tehdä ja miten. Meditaation hyödyt tulevat parhaiten näkyviksi, kun harjoitat sitä säännöllisesti. Ohjatuista meditaatioista voi myös olla apua, kun haluat tehdä harjoittelusta osan arkirutiinejasi.
On hyvä kuitenkin muistaa, ettei meditoimisesta tulisi koskaan tehdä itselleen liian vaikeaa tai mitään suoritettavaa asiaa. Yksinkertaisimmillaan meditaatio on itsensä kohtaamista, pysähtymistä itsensä äärelle. Voit aloittaa vaikka siitä, että kysyt nyt itseltäsi: "Mitä minulle tänään kuuluu? Mikä asia edistäisi hyvinvointiani juuri tänään parhaiten?" - toisinaan päivän meditatiivinen hetki voi siis näyttää ihan vain tältä.
Jos sinä haluat mukaan ohjattuihin meditaatioihin kolmesti viikossa, olet lämpimästi tervetullut mukaan uuteen MASTERMIND -livevalmennukseeni. - Lotta